keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Loppiaisrogainingissa ulkoilua koko päivän edestä!

Pyhäpäivät voi viettää monella tapaa. Tällä kertaa mulla soi loppiaisen aamuna sen verran aikaisin kello, että edellisenä iltana nukkumatti haki matkalle jo kymmenen aikaan. Reppu oli pakattu jo illalla valmiiksi, ja itseasiassa yksi reppu ei riittänyt alkuunkaan. Treenivaatteita oli pakattu valmiiksi repullinen, sillä vaihtovaatteita piti olla matkassa mukana. Päivälle oli luvattu kirpsakkaa -15 asteen lämpötilaa, joten kerrastoille oli käyttöä, kun me ystäväni Tiinan kanssa suunnattiin Kalajärven koululle, Nuuksion kupeeseen. Siellä meitä odotti noin 300 muuta yhtä pösilöä, jotka olivat myös valinneet loppiaisen viettotavaksi rogainingin. Kyseessä oli 8 tunnin mittainen Loppiasrogaining.


Rogaininghan on suunnistusmuoto, jossa rasteja haetaan mielivaltaisessa järjestyksessä annetussa ajassa niin paljon kuin ehtii. Rastit ovat yleensä pisteytetty eri lailla, ja Loppiaisrogassa oli 2-5 pisteen rasteja, ja reittiä sai kiertää millä tahansa kauramoottorikulkuneuvolla tahansa. Me ja useimmat olivat liikkeellä jalan, mutta kyllä jotkut menivät polkupyörälläkin. Tämä oli mun kolmas rogaining, sillä syksyllä oltiin Tiinan kanssa neljän tunnin syys-rogassa ja marraskuussa oli myös tunnin henkilökohtainen tapahtuma. Yleensähän rogainingissa kisataan ryhmissä. Loppiasrogan ryhmäkoko oli rajattu 2-5 henkeen, mutta ei ketään vapaaehtoisia ilmoittautunut meidän seuraksi joukkueeseen! Tiinan kanssa on hyvä treenata, sillä tunnetaan toisemme jo niin hyvin, että toiselle pystyy kertomaan rehellisesti tuntemuksista. Se on aika hyvä näinkin pitkän kisan aikana. Me ihastuttiin rogainingiin ihan toden teolla heti syksyllä, sillä pitkät rastivälit ja myös lajille tyypillinen pitkä suoritusaika sopivat erinomaisesti meille seikkailumielisille liikkujille. Lähdettiin eiliseen rogaan pitämään kivaa!


Sanoin Kimmolle aamulla ennen lähtöä, että yksi juttu näissä pitkissä tapahtumissa on kivaa: Saa syödä niin paljon kuin jaksaa! Ja niin mä söin. Aamupalaksi meni puuroa raejuustolla, hillolla ja marjoilla sekä kaurasydän-leipä täytteillä. Mä onneksi pystyn syömään hyvin ruokaa heti aamusta. Reppuun pakkasin pussiin pähkinöitä, rusinoita ja banaanilastuja, sekä muutaman geelin, suklaata, patukan ja urheilujuomaa, joskin pelkäsin letkun jäätymistä hyisessä pakkasessa. Tiinalla oli repussa jelly beanseja, jotka osottautuivat tosi hyviksi tälle retkelle! Nam! Vaatteita tuli laitettua kunnon kerrokset päälle, sillä kerraston päälle vedin lyhyet shortsitrikoot ja talvitrikoot sekä yläpäähänkin hiihtotakin alle paidan. Olo oli kuin lumiukolla, mutta loppujen lopuksi siinä varustuksessa oli ihan hyvä liikkua ja ei oikeasti tullut kylmäkään missään vaiheessa.

Tapahtuma alkoi aamukymmeneltä karttojen jaolla. Me oltiin just kymmenen aikoihin paikalla, ja saatiin kartta heti, joten voitiin aloittaa suunnittelu. Suunnittelu onkin yksi rogainingin tärkeimmistä vaiheista, kun rasteja on ympäri karttaa ja pitäisi keksiä, mihin olisi hyvä mennä. Lisäksi pitää arvioida omaa etenemisnopeuttaan, mikä ei kuitenkaan aloittelevalle suunnistajalle ole helppoa. Eilen kartan mittakaava oli 1:20000, mikä on tuplasti isompi kuin normaalisti. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki oli paljon suurpiirteisempää ja epätarkempaa kartalla. 1cm kartassa vastasi siis 200 metriä luonnossa. Suunniteltiin jonkinnäköinen runko reitillemme, vaikka arvelimme, että tuskin siinä pysytään. Ei olla oikein ikinä pitäydytty suunnitelmassa, koska se tarkoittaa, että kaikki menisi aina ihan nappiin. Ei mennyt tälläkään kertaa ihan suunnitelmien mukaan eteneminen, mutta saatiin mun mielestä hyvin paikattua ja vaihdettua lennosta suunnitelmaa.


Alku oli vähän sähellystä, ja päästiin lopulta liikkeelle 10-15 minuuttia alkustartin (klo 11) jälkeen. Mutta eipä se menoa haitannut, kun oltiin mietitty, että ei varmaan olla edes koko kahdeksaa tuntia liikkeellä. Aluksi mietittiin, että ollaan ainakin valoisa aika, ja pimeällä sitten sen verran kuin tuntuu kivalta. Kun päästiin liikkeelle ei oikeastaan tuntunut niin kylmältä ollenkaan mitä kuvitteli. Rogainingissa onneksi välimatkat ovat niin pitkiä, että liikkeessä ehdittiin olla, vaikka välillä haahuiltiinkin kunnolla. Ensimmäiset pari rastia löytyivät kivasti ja eka viiden pisteen leimaus toi iloa elämään! Kolmannen rastin jälkeen lähdettiin vähän väärään suuntaan, ja vaihdettiin sitten lennosta suunnitelmaa. Ei se mitään, onneksi se on hyvin mahdollista tässä lajissa! Huomattiin myös, että molempien juomaletkut olivat jäässä, eikä nesteitä saatu. Mullakin oli lämpösuoja letkun ympärillä, mutta ainakin suutin oli mennyt jäähän. Tiina sitten keksi laittaa oman reppunsa ja letkunsa takin alle, ja vähitellen useamman tunnin tarpomisen jälkeen saatiin nestettä. Jee.



Maisemat olivat ihan huikeat. Voitte kuvitella: -15 astetta, huurrepuut ja aurinko kirkkaalta taivaalta. Oliko edes upeeta? Huh! En jaksanut kaivaa kännykkää kovin usein takin alta spibeltistä, mutta parit kuvat sentään sain blogiin otettua! Maisemat olivat aivan upeat. Jossain vaiheessa aurinko alkoi laskea ja punertava taivas näkyi pitkään. Oltiin oltu jo niin kauan liikkeessä, että päädyttiin pitämään suunniteltu wc-, evästys- ja lämmittelytauko matkan varrelle osuneella huoltoasemalla. Sen jälkeen kun lähdettiin liikkeelle, alkoi tuntua vähän kylmältä pimeydessä. Tosin äkkiä lämpö tuli taas päälle, kun päästiin liikkeelle. Kuun nouseminen horisontista näkyviin keltaisena isona möllykkänä oli hienoa katseltavaa, kuten koko maiseman vaihdos päivän aikana auringosta tähtitaivaaseen. Kyllä tällainen rogainingin kaltainen elämysliikunta on mahtavaa!


Viimeiset tunnit haahuiltiin muutamalle rastille otsalamppujen valossa. Onneksi rasteille alkoi mennä jo hyvät urat pienessä lumikerroksessa, sillä se helpotti meidän pimeän suunnistusta valtavasti. Pikkuhiljaa taivallus alkoi tuntua jaloissakin. Vaikka tiejuoksua tuli jonkin verran, niin myös metsäpätkiä, metsäteitä ja latupohjia oli paljon. Suurimmalle osalle rasteista piti kiivetä kukkulan päälle. Klo 18.10 – eli 50 minuuttia ennen kilpailuajan päättymistä – saavuttiin kisakeskuksen pihaan, mutta päätettiin yhteistuumin hakea vielä yksi rasti. "Se helppo rasti". Heh! Pimeydessä se osoittautuikin melkein haastavimmaksi rastiksi, mutta löydettiin se onneksi. Takaisin päin tultiin melkoisilla makaronijaloilla metsäpolkuja pitkin, vahingossa vähän pidempää reittiä, mutta selvittiin maaliin hyvin annetussa ajassa!

Olipahan reissu!! Liikkeellä oltiin vähän päälle 7 tuntia poislukien huoltoasematauko ja alkusäätö. Kilsoja garminiin tuli 36 ja risat, eli ihan kiitettävästi. Tuntuu kyllä jaloissa tällä hetkellä hassulta: ei kipeältä, mutta etenkin takareidet ja pakarat ovat aika jumissa. Oli muuten ihanaa päästä kisakeskuksessa heti kuumaan suihkuun ja vaihdettua lämmintä päälle. Me oltiin niin urheilijoita Tiinan kanssa, että päätettiin käydä kotimatkalla Mäkkärin kautta... ;) Voin kertoa, että roskakin maistuu hyvälle tuommoisen taivalluksen jälkeen!!


Kotona viimeistään fiilis oli ihan sanoinkuvaamattoman upea. Tuli heitettyä taas itseään likoon ja koettua hieno seikkailu ystävän kanssa!! Kiitos Tiinalle seurasta! Meillä oli oikein mukavaa, eikä kinasteltu ollenkaan, vaikka ihan jokainen rasti ei ensisilmäyksellä löytynytkään! Tämä oli hieno elämys, ja tällaista seikkailu-urheilua mä haluan kokea lisää!

Menikö teidän loppiainen ulkoillen? Kuulostaako nämä rogaining-touhut ihan hulluilta? 

PS. Mulla olis vaikka mitä juttuja blogiin, mutta halusin kirjoittaa tämän raportin ensimmäisenä. No, ainakin mulla on aina intoa palata blogin pariin, kun ei ole puutetta kirjoitusaiheista! Silti, jos teillä on jotain toivepostauksia, otan ehdotuksia vastaan aina!

28 kommenttia:

  1. Vitsi kuinka siistin kuuloinen seikkailu!! :) Ja haha, mullekin maistuu aina kisojen jälkeen mäkkisafkat! Jostain syystä suolainen ja rasvainen ruoka uppoo aina parhaiten silloin! Mun loppiainen meni myös mukavasti ulkoillen, ihana lenkki käytiin heittämässä ja otettiin paljon kuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huisii :)! Joo rasvasta ja suolasta kehoon, niin hyvää tulee! Ihania kuvia teidän lenkiltä on ainakin tullut ;)

      Poista
  2. Aika jännältä kyllä kuulostaa! Kunnon urheiluannoksen olette saaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, oli kyllä jännää! :) Joo eipä paljon enempää ois voinut ulkoilla!

      Poista
  3. Vooou, mahtavan kuuloinen päivä!! Voin vain kuvitella sen huikean fiiliksen mikä on tällaisen seikkailun aikana ja jälkeen! Ja 36 km jalan liikkuen on kyllä paljon :) Mun unelma ois osallistua johonkin seikkailu-urheilutapahtumaan, missä pitäis edetä erilaisilla tavoilla, ratkoa pulmia, ylittää esteitä, suunnistaa jne, mut ei kuitenkaan mitään niin hullua kuin vaikka tough viking. Oiskohan joku semmonen olemassa? :P Mun loppiaiseen loppui mun sairasteluaika ja pääsin treenaamaan! Pienet tanssit, isosti onnellinen minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan mahtavaa!! :) Kyllä, niin kisan aikana kuin sen jälkeen oli kyllä ihan mahoton fiilis! Tällainen elämysliikunta on niin mun juttu! Tykkään!! Heeei, snowflakes-seikkailun perussarja tai onhan noita!! Mä voin lähteä messiin joskus ;)!

      Kiva, että pääsit jo treenaamaan! :)

      Poista
  4. Mä punnitsin mielessäni, että jos tunnistan sut niin tuun kysymään pääsenkö teidän messiin �� Mun oma joukkue eli mies sairastui just sopivasti....Ma aamulla alkoi kurkku kipuilla ��, enkä alle vuorokauden varoajalla saanut ketään tilalle. 15 min ennen kartan jakoa löin hynttyyt yhteen seurakaverin kanssa enkä joutunut yksin kylmään (se kylmyys siinä lähinnä hirvitti). En nähnyt sua/teitä siinä suunnittelu-lähtö mylläkässä. Enkä retken jälkeen, vaikka joskus 18.30 taidettiin mekin maaliin tulla.

    Totesin matkalla, että taitaa olla 12. roga enkä koskaan ole vielä saanut suunniteltua toteutettua. Ehkä seuraavalla kerralla ��
    - suvi, jonka piti lähteä yhteislenkille

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei voi eiii, oispa ollut kivaa, jos olisit tunnistanut! Ois kyllä meidän kanssa pässyt mukaan! Kuinka teillä meni? Harmi että miehes sairastui just ennen! :/

      Oooh, sähän oot paljon käynyt rogassa!! Varmaan loppiasrogassakin? Huisii! Mä tuun vähän jälkijunassa! :)

      Ps. Tuuhan oikeesti joku kerta lenkille!!

      Poista
    2. Pienet on piirit... Täällä Suvin seurakaveri :) Olen käynyt muutaman kerran blogia lueskelemassa sen jälkeen, kun kävin sun yhteislenkillä Pirttimäessä. Tulitte itseasiassa metsässä vastaan muistaakseni meidän ekan rastin lähellä - ainakin niin kuvittelin, kun moikkasin. Meidän reissu meni ihan mukavasti. Suunnistusvirheitä ei kovin paljoa tullut, mutta jälkikäteen spekuloitiin, että alussa tuoreilla jaloilla olis vauhtia voinut pitää enemmän. Pakkanenkaan ei häirinnyt pahasti kunhan pysyi liikkeessä. Muutaman pisteen verran jäätin teidän taakse. Loistava loppiaisreippailu!
      -Kaija

      Poista
    3. No eikä oo mahollista!! Tosi pienet piirit!! :) Tulkaa joskus Suvin kanssa yhdessä lenkille! ;) Kiva Kaija, jos oot käynyt lukemassa blogiani!

      Tosiaan, tunnistin sut, Kaija, siinä kun moikkailtiin! :) Eli Suvi, sä et tunnistanutkaan mua ;)

      Meillä tuli muutama suunnistusvirhe. Rastilla 56 oltiin aivan liian alhaalla, kun notko oli ylempänä, yhessä kohtaan etittiin polkua tosi kauan, ja ei sitä löytynyt. Ja tosiaan yhdeltä rastilta lähdettiin vähän väärään suuntaan, joten muutettiin koko suunnitelmaa. Oli kyllä tosi kiva reippailu, ja hyvinhän teilläkin sitten sujui :)!

      Poista
    4. Pienet piirit tai hyvät blogit harvassa. Mä en edes huomannut, että Kaija moikkas jotain!

      Kyllä yritän mukaan seuraavalla kerralla.

      Poista
    5. Jee, kiva! Pitääkin miettiä sopiva ajankohta! :)

      Poista
  5. Ootte te huikeita! Varmasti oli kivaa ja tosiaankin saa tollasen jälkeen syödä vaikka Mäkkärissä ;)

    Mä tein loppiaisena remppaa, mutta pienellä lenkillä kävin kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!! Aika pölkkyjä ollaan ;) Jep, ei paljon mäkkäri tainnut täyttää meidän ravintovajetta!! :)

      Kuulostaa kivalta, rempat ja kävelyt siis!

      Poista
  6. Voi vitsit miten hauskalta kuulostaa. Oon ite ollu muutamassa kahden tunnin rogainingissa. Yksin se on ollu itsensä ylittämistä. Ja kaverin kanssa hurjan hauskaa tsemppaamista ja yhdessä tekemistä. Kaverin kans on myös kiva, kun ei oo yksin vastuussa reittivalinnoista. :D Juoksikste koko ajan, vai kävelittekö välillä? Alkoi itteäki houkutella pitempikin kisa. Täytyy ehkä alkaa yllyttämään kaveria. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei joo, oli kyllä hienoa!! :) Kaverin kanssa toi pitkä matka on kyllä kiva taivaltaa yhdessä! Yllytä ihmeessä kaveri mukaan ;)

      Me juostiin (eli hölkättiin hissuksiin) suurin osa, mutta sitten pyörittiin rasteilla, käveltiin mäkiä ylös ja välillä kun tutkittiin karttaa... :O :)

      Poista
  7. Kuulostaa huippukivalta päivältä! Hienoja kuviakin olet ottanut! Mä olen niin huono ottamaan kuvia, kun en koskaan jaksa kaivaa kännykkää taskusta. Varsinkaan talvella, kun näpit jäätyy! ;) Mutta siis musta ei kuulosta ollenkaan hullulta, vaan siistiltä! Mutta voishan tuo jonkun normaalin ihmisen mielestä kuulostaa myös hullulta. :D Mä olen kyllä niin surkea suunnistaja, ettei musta ehkä tuohon olisi, vaikka koivet joskus tulisivatkin kuntoon. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä huippua!! :) Mä mietin useasti, että nyt sais kivan kuvan, mutta en jaksanut kaivaa kännykkää.. esim. pimeällä tai aurinonlaskusta olis saanut kuvia. :) Joo, mä mietinkin, että sun mielestä tuollainen vois olla huippua!! Hulluahan se on... mutta hullun kivaa samalla ;)

      Poista
  8. Ootte kyllä huippuja! :) kuulostaa niin kivalta teidän seikkailu.
    Mä tein loppiaisena 8km juoksulenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whii, kiitos kiitos! :) Oli kyllä melkoinen seikkailu :) Jee, ihanaa kun oot päässyt juoksemaan taas! :)

      Poista
  9. Ai että, miten huippu meininki! Ootte kyllä ihan hullua porukkaa. Kuulostaa kyllä niin hullulle hommalle, että pitääpä vinkata H:lle josko joku kerta lähtis mukaan tuommoiseen. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä super meininki!! :) Hhaha, kiitos satu, ollaan kyllä hullua porukkaa ;) Lähdette ilman muuta... toukokuussa sitten 12h Salpaus-rogaining ;D

      Poista
  10. Vau, hienolta kuulostaa. Oliko vaikea pukeutua sopivasti seitsemän tunnin liikuntasessioon pakkasessa? Itse mokasin jo vajaan kahden tunnin lenkillä kokemattomuuttani. Lyhyemmät onnistuu helposti mutta aika vaikea pysyä lämpimänä ja välttää hikoilu ja hien jäätyminen jos taival on pitkä ja pakkasta kunnolla.

    Loppiaisena heitetään joulukoristeet varastoon ja me heitettiin kuusi ikkunasta pihalle, ilmeisesti loppiais-rogainingissa kadotetetaan loput joulusta jääneet konvehdit ja muut herkut? :D

    Mulla on muuten sama juttu, kirjoitusaiheita on koko ajan vaikka kuinka paljon ja pitää vain jotenkin jäsennellä missä järjestyksessä saa suollettua mitäkin ulos. Hyvä että aiheita riittää, sun juttuja on kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau se tosiaan olikin!! :) Noo, yllättävän helppoa oli pukeutua.. vauhti on kuitenkin sen verran hiljanen, että kun ei oo mitään toppatakkia päällä, niin tiesi, että on sopivasti... takapuolen ja reisien jäätymistä pelkäsin, mutta noi lyhyet trikoot sinne väliin osottautui tosi hyväksi valinnaksi! Jaloissa mulla oli upouudet sealskinz-sukat, ja nehän oli toooosi hyvät!! :) Jeejee!

      Hhahaha, todellakin, luulen että loppiaisrogainingin perimmäinen ajatus piilee juuri siellä ;) Hahaha, kuusi ikkunasta pihalle kuulostaa hyvältä!!

      Jeee, kiva että sullakin riittää aiheita!! Sit vielä kun riittäs aikaa kirjoittaa, niin hyvää tulee ;)

      Poista
  11. täytyy kyl nostaa hattua, mieletön suoritus ja varmasti upea kokemus :) itselle riitti 6km lenkki loppiaisen pakkasessa, ja siihenkin sai olla ihan tyytyväinen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Pikkuhiljaahan tota matkaa taivallettiin eteenpäin ;) Kokemus oli hieno, ja nyt on aika selvää, että tällaista tahdon kokea lisää! 6km lenkki pakkasessa on hyvä, siihen pitääkin olla tyytyväinen :)

      Poista
  12. Oi vitsi, nyt vasta ehdin tulla lukemaan tämän tekstin ja onneksi tulin! Aivan mieletöntä, Hanna, ootte te kyllä supernaisia! Toistan tämän varmaan joka toinen kerta sulle kommentoidessani, mutta näitä sun juttuja on vaan niin mahtava lukea, koska näistä paistaa se aito liikunnan ilo ja halu tehdä asioita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Suvi! :) Kommenttisi piristi ihanasti! Kiva, että aitous välittyy teksteistä! Mä tosiaan nautin tällaisesta elämysliikunnasta niin täysillä! <3

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)