Elämys sysimustassa illassa otsalamppujen loisteessa

Moikka, ja kivaa sunnuntai-iltaa kaikille! Mä oon niin fiiliksissä, sillä tämä viikonloppu on ollut upea! Sopivasti liikuntaa, hyvää ruokaa ja rentoutumista eli juuri niitä asioita, joista minä nautin ja mitkä saavat mut lataamaan akkuja vapaiden aikana. Tunnen olevani taas valmis viikon työrupeamaan! Eilen kävin Helsingin Street food carnivaleilla maistamassa todella upeita ruokia ja sen päätteeksi leffassa. Elokuvien katselu on mulle mieluisaa vapaa-ajan puuhaa, sillä siinä saa yhtälailla heittää aivot narikkaan, kuin liikunnassakin. Tänään puolestani olin Pihkaniskojen järjestämässä tunnin mittaisessa rogainingissa Kuusijärvellä (kiitos vaan lukijalleni Kaisalle, kun vinkkasit tästä blogini kommenttiboksissa). Oli mukavaa suunnistaa taas ja Kuusijärvellä on upea sauna- ja uintimahdollisuus, jonka tottakai hyödynsin. Olipa muuten vesi kylmää, mutta virkistävää! Voisi tänä talvena ottaa avantoa enemmän tavaksi!

Helsinki Street food carnival

Perjantai oli kuitenkin viikonloppuni selkeä kohokohta. Koin yhden tähän mennessä suurimmista liikunnallisista elämyksistä ja hienoimmista lenkeistä, kun päätettiin ystäväni kanssa osallistua HTRC:n yhteislenkille. Sivulle oli ilmestynyt ilmoitus tällaisesta tapahtumasta: "Mustakorven mörköjuoksu. Kimppalenkki 14.11.2014. 32 km minimontrail-reittiä otsalampun valossa. Lähtö klo 18:00 vuoden pimeimpänä iltana Pirttimäen P-paikalta." Vatvottiin osallistumista todella kauan ja lopulta keskiviikkona tehtiin päätös, että uskaltaudutaan mukaan. Ja onneksi uskaltauduttiin, sillä ilta oli ihan sanoinkuvaamattoman upea! Ei riitä sanat eikä kuvat kuvaamaan sitä fiilistä, mikä ensikertalaisella oli pitkällä pimeän ajan lenkillä, kun 23 jollainlailla yhtä kahelia kuntoilijaa lähti taivaltamaan metsäreittejä otsalamppujen loistaessa. Ensinnäkin, lenkki oli mulle ylivoimaisesti pisin niin pituudeltaan kuin kestoltakaan, jos tapahtumajuoksuja ei oteta mukaan. Toiseksi, en ole koskaan juossut pimeässä metsässä. En sinne yksin uskaltaudu, koska pelkään pimeää ja niitä mörköjä.

Välipala ennen juoksua. Ilta-aika lenkille toi vähän haasteita ruokailujen suhteen.

Olen kerran aiemmin osallistunut HTRC:n yhteislenkille, joka oli niin mahtava kokemus, että tahdoin lähteä uudestaan, ja nyt varsinkin, sillä osasin vähän aavistaa, että pimeässä juokseminen voisi olla upea elämys. Tuon aiemman lenkin huippu vetäjä oli myös tulossa tähän lenkille mukaan, ja luvannut pitää hitaimmista huolta, joten sen suhteenkin oli oikein rohkaiseva mieli lähteä taivaltamaan perjantai-iltana yli 30 kilsan lenkkiä. Vaikka lenkin arvioitu vauhti (5h) tuntui itselle sopivalta, ei koskaan tiedä, millaiseksi vauhti todellisuudessa muovautuu, kun mukana on myös kovakuntoisia juoksijoita. Saavuimme Pirttimäkeen hyvissä ajoin, eikä muita vielä näkynyt. Pikkuhiljaa parkkipaikka alkoi täyttyä iloisista juoksijoista, ja heti huomasin, että porukkahenki tuntui olevan huikea. Kyllä harrastaminen ja tietynlainen intohimo polkujuoksua kohtaan yhdistää myös ventovieraita. Tunnelma oli hyvä ennen lenkkiä, ja yhteiskuvan jälkeen laitoimme lamput päälle, ja lähdimme liikkeelle.

Alkumatka oli mukavakulkuista metsätietä ja osittaista polkua Pirttimäestä Luukkiin. Oli kiva aloittaa suhteellisen helpolla alustalla. Onnekseni huomasin myös vauhdin olevan sopiva. Siinä me menimme sulassa sovussa pitkänä letkana vain lamppujen valon näyttäen meille tietä. Oma ei-niin-hyvä-lamppu oli ihan kohtuullinen tuolla porukan mukana, kyllä sillä nyt näki juosta. Muiden valot antoivat myös mulle näkyvyyttä. Luukissa odotti ensimmäinen yllätys, kun viime lenkin vetäjämme pysäytti meidät tiettyyn kohtaan, ja kaivoi esille jemman. Hän oli aiemmin tuonut reitin varrelle kahteen kohtaan vettä, pähkinöitä, karkkia ja kuivattuja hedelmiä koko porukalle, joita saimme nauttia näillä taukopaikoilla. Aivan ensiluokkaista toimintaa, että mulla oli niin hyvä mieli tällaisesta tempauksesta! Varsinkin vajaa 20 kilsan taivalluksen jälkeen seuraavalla huoltopisteellä tarjoilut teki kauppansa. Toki mulla oli urheilujuomaa, vettä ja geelejä mukana, mutta kylläpä pähkinät maistuikin hyvältä kesken lenkin!

Yllätyshuoltopiste

Reitin keskivaiheella Luukin jälkeen alkoi reitin selkeästi rämeikköisimmät paikat. Oli märkää, mutaisaa ja pientä lohdutonta polkua, jota oli upea edetä. Ilma oli niin hieno, suurinpiirtein nollassa oli lmäpötila ja tuulta ei ollut laisinkaan. Metsä oli niin pimeä ja hiljainen, että välillä tuli kylmät väreet. Yhdellä kalliolla pidimme taas lyhyen paussin. Laitoimme kaikki lamput pois päältä ja olimme hetken täydessä pimeydessä. Se oli upeaa. Mikä tunnelma voikaan lenkillä olla! Pikkuhiljaa saavuimme pieniltä poluilta Solvallan ulkoilualueelle, josta loppumatka olikin latupohjaa pitkin. Siinä porukka viimein hajaantui, kun kärjen kovakuntoiset lähtivät painelemaan omia vauhtejaan viimeiset kahdeksan kilsaa. Olin kyllä yllättynyt, että porukka pysyi noinkin hyvin yhdessä ja vauhti pysyi sovitun maltillisena. Kyllä tuollaista vauhtia jaksaa hölkytellä, vaikka toki viimeiset kilometrit alkoivat jaloissa painaa. Varsinkin, kun loppu oli yhtä nousemista ja laskemista. Pirttimäkeen saapui lenkin jälkeen melkoisen uupunut, mutta sitäkin onnellisempi ihminen!!

Tämä yhteislenkki oli elämys! Tämä voitti mitkä tahansa perjantaibileet! Nämä bileet oli kaikkein parhaimmat. Oli mahtava seura, upeat tarjoilut, hieno tunnelmavalaistus ja muutenkin hikinen meininki! Mä olen niin kiitollinen, että ihmiset jaksavat järjestää tällaisia. Miten helppoa onkaan lähteä porukan mukana juoksemaan, kun reitistä ei tarvitse välittää ollenkaan. Kilsat täyttyvät kuin itsestään porukan mukana jutellen niitä näitä ja välillä häkeltyneenä kuunnellen vain muiden jutustelua ja fiilistellen meininkiä. Garmin näytti lenkin jälkeen lähes 33 kilsaa. Aikaa kului viitisen tuntia, ja kun tauot otetaan pois laskuista, oltiin reilu 4,5 tuntia liikkeellä. Mä olen myös kiitollinen mun jaloille ja kunnolle, että voin tuosta noin vain lähteä juoksemaan näin pitkää lenkkiä. Mä olen ihan fiiliksissä! ..ja olen vähän hörhö, tiedän sen ;)

Ensi viikon lauantaina pääsette kokemaan mun kanssa porukkahengen hienouden lenkillä! Lähtekää siis ihmeessä mukaan blogini yhteislenkille 22.11 klo 11 alkaen. Ilmottaudu mulle sähköpostilla (hanna.taimen(a)gmail.com), jos tämä 1,5 tunnin lenkura metsäpoluilla kiinnostaa!

Ainiin, arvoin synttäriarvonnan voittajan. Onneksi olkoon Suvi (6. kommentoija) sä olet voittanut! Laitan sulle sähköpostia! :) Kiitos muillekin ihanista sanoista synttäripostaukseen! Vastaan teille kaikille vielä kunnolla ajan kanssa! Ootte bloggaamisen suola, kiiiiitos!

Mikä on teidän upein elämys liikunnan parissa? Oletteko kokeillut juoksua tai kävelyä keskellä pimeää metsää?