sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Epäonninen sunnuntai

Tänään piti olla mun liikuntaviikon kohokohta eli pitkä suunnistus. Jepjep, enää nykyään liikuntaviikkoni kohokohta ei ole se pitkä lenkki, vaikka kyllä mulla olikin naama hymyssä torstain pari tuntisen lenkin jälkeen. Olen vaan nyt niin hurahtanut kuntosuunnistukseen ettei tosikaan. Nyt jo pelottaa, ettei voi koko talvena suunnistaa. Mitä mä sitten teen, ja miten malttaa odottaa huhtikuuhun?


Mutta voiko oikeesti olla mitään kauniimpaa, kuin sateen jälkeinen raikas metsä, sen tuoksu ja auringonpaiste? Siihen vielä kun lisätään maastossa olevat rastit, sadat suunnistajat metsässä ja oma hyvä suunnistusvire, niin täydellinen sunnuntai on valmis! Otin jo perinteiseksi muodostuneen 5 kilsan radan (tämä tarkoittaa 5km linnuntietä pitkin), ja tarkkailin karttaa. Rata vaikutti mielenkiintoiselta, koska siinä oli paljon rasteja; Alussa oli paljon lyhyitä ja helpohkoja suunnistusvälejä ja keskivaiheella oli muutama pidempi ja selvästi haastavampi suunnistusosuus. Näitä pätkiä odotin innoissani, sillä rakastan pitkiä ja haastavia välejä, niissä kun huomaa kehityksen erityisen hyvin!

Lähdin liikkeelle ja rastit löytyivät kohtuullisen helposti kaikki. Mulla oli aivan erityisen hyvä fiilis päällä - nämä Helsingin suunnistajien iltarastit on kyllä kaikkein parhaita tapahtumia, sillä kartat on aina selkeitä ja porukkaa on paljon! Nyt kun ne ovat vaihtuneet sunnuntaille, voisin harkita ottavani vielä pidemmän kuin 5 kilsan reitin, ja tekisin pitkän suunnistuksen! No, vähän alle puolivälin paikkeilla tuli sitten oja, jonka päätin ylittää tasajalkahypyllä.. ja kun tulin alas toisella puolella, tunsin kuinka vasen nilkkani sanoi "krunts" ja nilkka vääntyi ulospäin. Kipu valtasi mun jalan ja tajusin, ettei nyt käynyt hyvin. Mulla on siis nilkat, erityisesti tämä vasen nilkka, tosi löysä, ja usein se muljahteleekin lenkillä tai suunnistuksessa, muttei koskaan kovin pahasti. Nyt meni kuitenkin pahasti... linkutin rastille, johon olin menossa ja siellä tunnustelin hieman jalkaa ja mietin, jatkanko vielä radan loppuun... kuitenkin kipu tuntui joka askeleella, joten mun oli tehtävä päätös, etten riskeeraa koko syksyn liikuntoja tähän epäonnisteen nilkan ympärimenemiseen! Lähdin linkuttamaan jalallani kohti lähtö- ja maalialuetta, jonne oli kuitenkin ainakin 1,5kilsan matka, koska olin aivan melkein kauimmaisella rastilla.


Pettymys ja suru valtasi mun mielen, ja teki mieli itkeä. Hilltsin itseni kotiin asti, jossa sitten hanat aukesivat. Purin Kimmolle pahaa mieltäni, ja manasin, että viikon päästä koittava puolimaraton on nyt taputeltu, ja samoin tämän vuoden suunnistukset - jostain syystä ajatus suunnistuskauden päättyminen tähän tuntuu paljon pahemmalta, kuin yhden maksetun puolimaratonin juoksematta jääminen. Annoin jalalle kylmää ja kohoa, ja vaikuttaa nyt, ettei tuo jalka mennyt niin pahasti, kuin aluksi luulin. Siinä on vain pientä turvotusta eikä se ole yhtään tummunut. Terkkarikaverin kanssa juteltuani tultiin tulokseen, ettei siellä mikään varmaan ole rikki. Jes! Mieli kohoni huomattavasti, ja nyt vain ei auta kuin toivoa, ettei jalassa tosiaan ole mitään pahempaa, ja pääsen vielä lenkkeilemään ja suunnistusmetsään tämänkin kuun aikana! Jalka on nyt arka, ja etenkin nilkkaluu on kipeä. Yritän nyt ottaa iisisti, ja toivon, että kipu menisi yön aikana kokonaan pois. Jos jalka kipuilee huomennakin, menen lääkäriin.

Toivottavasti selviän tästä säikähdyksellä ja olen jo suunnitellusti tiistaina suunnistusmetsässä taas! Heh. Huominen lenkki taitaa nyt joka tapauksessa jäädä väliin, vaikka kipu häviäisikin. Nyt laitan kylmägeeliä vielä nilkkaan. Kannattaakohan jalkaan laittaa ideaaliside?


Muuten viikonloppu oli ihan täydellinen! Perjantaina aloitin viikonlopun Tiinan kanssa jumpalla ja eilen olin taas kannustamassa Espoon rantamaratonilla! Tunnelma oli huikea, ja haluaisinkin välittää onnittelut kaikille eilen itsensä ylittäneille! Toivottavasti teidän viikonloppu päättyi kuitenkin paremmin, kuin minun! Onneksi hyvä ruoka, jonka kokkailin rakkaudella, pelasti vähän päivää...

Mukavaa ja energistä alkavaa viikkoa kaikille! Toivokaa, ettei jalassani ole mitään pahempaa!

20 kommenttia:

  1. Voi harmi tuon jalan kanssa! Toivotaan, että ei käynyt pahemmin ja mikään suunniteltu ei sen takia jää väliin. Minulla myös usein nilkat pyörähtelevät, ihan normaalissa kävelyssäkin ja muut sitä kauhistelevat. Koskaan ei kuitenkaan ole pahemmin sattunut, mutta en uskalla mitään 10 sentin korkkareita käyttää, kun silloin voisi tuhoa jo tullakin...

    Tai siis tarkemmin ajatellen, onhan mullakin joskus nuorena suunnistuskisoissa jalkavamma tullut ja valokuva-albumissa on kuva siitä, kun makaan selälläni ja jalka on paketissa. Mutta silloin kysessä oli vain muutaman päivän arempi tunne jalassa. Epätasaisessa ja etenkin märässä maastossa noita vaaranpaikkoja on paljon.

    Täällä podetaan taas vaihteeksi flunssaa ja niin kauan odotettu lenkki jäi väliin. Ei auta kuin malttaa mielensä ja odotella toipumista. Tsemppiä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivotaan todellakin, että ei mee pahemmaks tästä! Täytynee silti käydä lääkärillä näyttämässä, että sais varmuuden. Kipeä on edelleen. :S

      Juu, mulla kans nilkat on mennyt ihan tarhaikäisenä lapsena ekan kerran ympäri, eikä niitä nivelsiteitä ole koskaan kiristetty, että varmaan on aika löysällä. Yleensä selviän pienellä nopealla kivulla, joka on minuutissa kadonnut, mutta nyt meni selkeästi pahemmin. :S

      Mullakaan ei oo oikein koskaan ollut urheiluvammaa. Polvilumpio on mennyt sijoiltaan kyl kahdesti, mutta ei urheillessa. Heh, toi suunnistus on ilmeisesti vaarallinen laji ;)

      Voi että, toivottavasti flunssasi lähtee nopeasti pois! Tsemppihali! <3

      Poista
  2. Syksyinen metsä on kyllä juuri niin kaunis kuten kirjoititkin! Mutta voi miten ikävää kuulla tuosta nilkan nyrjähdyksestä ;( Liikkuminen antaa niin paljon, että välillä se tuntuu myös jotain ottavankin :/ Uskon ja toivon todella, että selviät säikähdyksellä, ja pääset pian taas rakkaiden lajien pariin! Ja mun jumppakaveriksi myös ;) Tsemppiä Hanna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, syksyinen metsä on parhautta! :) Juu, oot kyllä oikeessa. Liikunta on elämää, se ottaa ja antaa, ja ehottomasti kyllä silti enemmän antaa! Eiköhän tää tästä, toivon että pääsen pian taas jumppailemaan sun kanssa! :D Kiiiiitos <3

      Poista
    2. Toivottavasti jalkasi voi jo paremmin! Blogissani on sulle muuten juoksuaiheinen haaste - vastaile, jos joskus jaksat tai ehdit, nou stress :)

      http://parempiapolkuja.blogspot.fi/2013/09/kavellen-olisit-jo-perilla-ja-muita.html

      Poista
    3. Hei, kiva haaste! Otan sen ehottomasti työn alle ;)

      Jalka voi paremmin jo, vaikka turvotusta on. :/ Saa nähä miten sunnuntain juoksun käy, mutta kyllä mä vielä tänä syksynä suunnistan :D

      Poista
  3. Hitsin nilkka! Toivotaan, ettei käynyt pahemmin! Varmasti kannattaa laittaa siihen joku ideaaliside tukemaan. Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos et laita liian tiukalle. Sä oot kyllä selvinnyt vähällä, kun olet noin pitkään urheillut ilman vammoja. Hienoa, kateeksi käy! ;) Toki itsellä omalla tyhmyydelläkin osansa näissä ongelmissa..

    Syksyinen metsä on kyllä upea! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, syksyinen metsä, ah!

      Juu, toivotaan että selviin säikähdyksellä! Juu, ei mulla suurempia vammoja ole ollut.. toki on just nää nilkat muljahdelleet ja on mulla polvilumpiokin mennyt sijoiltaan, mutta ei urheillessa. Mulla on hyvä tuuri ollut ;)

      Poista
  4. Voi ei!! Toivottavasti ei menny pahemmin se nilkka! Mulla oli kanssa vähän samanlainen case tänään, pudotin töissä painavan esineen suoraan pikkuvarpaille ja nyt on kaksi varvasta mustana ja onnun niitä kävellessä! :( En tiiä onko murtuneet vai muuten vaan pirun kipeenä. Auts. No onneksi kävi tänään, eikä ennen eilisiä juoksuja, koska tällä jalalla ei kyllä nyt juosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toivotaan että ei mennyt!! Eikäää.. ompas tyhmää!! toivottavasti ei murtunut! Tuleekin sit hyvin "pakkolepo" juoksun jälkeen, mut toivotaan tosiaan, ettei veny turhan pitkäksi!! Tsemppiä!

      Poista
  5. Toivon myös että mitään vakavempaa ei sattunut. Voisi kuvitella että jokin tuki olisi hyväksi, ideaaliside tai vaikka nilkkatuki (sellainen tarroilla oleva venyväkankainen) jos omistat. Ja varmasti kannattaa käydä varmuuden vuoksi näyttämässä lääkärille - mä ainakin kävisin. Paranemisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä ja tsempeistä!:) Täytyypi kyl käydä varmuudeksi lääkärillä!

      Poista
  6. Höh. Kävipäs huono tuuri sen nilkan kanssa. Pidän peukkuja, että selviät lopulta pelkällä säikähdyksellä ja pääset vielä suunnistamaan tänä syksynä! ♥

    VastaaPoista
  7. Voi ei :(
    Täälläkin on ollut juoksinpolvi riesana, toivottovasti toivut kohta ja pääset lenkkeilemään. Tiedän tunteen kun pitkikset on jätettävä väliin= ei kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh! Toivottavasti sunkin polvi paranee pian, että pääset tekemään viimeisen rutistuksen ennen maratonia! :)

      Mulla on mietinnässä, joudunko jättämään puolikkaan sunnuntaina väliin... se kirpaisee :S

      Poista
  8. Olen usein miettinyt että eikö suunnistus ole kovin loukkaantumisherkkä laji kun umpimetsässä juostaan, se on kuitenkin täynnä kivikkoa, kantoja, pudonneita oksia jne. joihin kompastua tai jalkansa nyrjäyttää.

    Toivottavasti paranee pian eikä ollut vakavampaa! Oletko kokeillut hiihtosuunnistusta? Ei tarvitsisi laittaa kompassia niin moneksi kuukaudeksi kaapin perukoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, onhan se huomattavasti loukkaantumisherkempi kuin juoksu.. toisaalta, siinä ei varmaan tuu taas niin herkästi rasitusvammoja! :)

      Kiitos! Kyllä tästä! Turvotus on jo laskenut!

      Hmmm.. en oo kokeillut, koska en oo oikeen hiihtänytkään! Ens talven operaationa voiskin olla opetella hiihtään ;)

      Poista
  9. Seuraavalle suunnistuskerralle kandee se nilkka teipata nilkkalukkoon,ainakin miula auttanu paljon metässä kulkemista. Ei nuljuu niin paljoo askeleen alla ja iteasias jalka tuntuu paljon paremmalta teipattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Muttt... en osaa teipata tolleen :O En oo koskaan teipannut nilkkoja! Siks meinasin nilkkatukea!

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)