tiistai 4. kesäkuuta 2013

Miten palaudun maratonilta?


Kiitos vielä superpaljon kaikista onnitteluista ja kiva, jos raportti oli miellyttävää luettavaa! Ainahan se on helpompi kirjoittaa raporttia onnistuneesta juoksusta. Mutta pääasia, että sain positiivisen fiiliksen välitettyä teille lukijoillekin!

Minun palautuminen ei todella ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tosiaan sunnuntai-iltana iski kuumeflunssa päälle, ja tänään tosiaan pyörähdin töissä, mutta terkkarireissuksihan se meni, ja mittari näytti 37.7 kun siellä mittailtiin. Huominen ainakin menee kotona lepäillessä vielä. Saa nähdä, pitääkö loppuviikoksikin hakea saikkua... en tahtois nyt mitään takapakkia ihan yleisestikään tähän palautumiseen tuosta suorituksesta, ja laitan nyt oman terveyden etusijalle.


Muutoin palautuminen on lähtenyt hyvin rullaamaan. Sain syötyä maratonin jälkeisenä iltana pihvi-annoksen, vaikkei itse asiassa ruokaa tehnytkään pahemmin mieli. Mulla on aina sama juttu, että maratonin jälkeen ei oikein ruoka maistuisi, vaikkei maha olisikaan mitenkään mennyt sekaisin. Mutta hyvä kun tuolla toisella puoliskolla oli nälkä, niin sai mutkin sitten syömään. Raahauduttiin jopa hotellin alakertaan asti syömään, hehe! Sain myös nukuttua hyvät yöunet heti maratonin jälkeen, joskin heräsin kurkkukipuun sitten aamulla. Siitä se flunssa lähti...


Ylipäätään ravinto on mun mielestä aika tärkeää maratonilta palautumisessa. Maratonilla kuluu todella paljon energiaa, joten niitä ei yhdessä päivässä syödä kasaan, varsinkaan ravintorikkaasti. Monipuolisella ruualla, hiilareilla ja protskuilla pääsee pitkälle. Proteiini parantelee pieniä lihasvaurioita, ja hiilarit täyttävät kehon polttoainevarastoja taas. Ei kannata ihmetellä, jos useamman päivän maratonin jälkeen ruoka maistuu vähän enempi!! Kannattaa myös syödä jotain vitamiineja, ja magnesium-kuuria voi jatkaa vielä viikon verran maratonin jälkeen. Itse join sunnuntaina lentokoneessa vitamiinivettä (humpuukia tai ei!).

Toki jalat on tönköt, enkä niillä pakollisia kävelyitä enempää ole tehnyt. Ehkä, jos ei ole juossut maratonia, ei varmaan edes tiedä, kuinka koville jalat siinä joutuu. Mä en siis todella pariin päivään päässyt kyykkyyn, ja istumaan nouseminen tuolilta oli ihan tuskaista. Tänään, jalat on jo sen verran paremmat, että kyykkyyn kyllä pääsen, mutta etureisiin se ottaa! Hahaha!!


Mä itse kuuluun siihen kansakuntaan, joka ei suosi venyttelyä heti maratonin jälkeen. Mun mielestä jalat on sen verran kireät, että tuntuu, kuin jalat halkeaisivat, jos alkaisin venytellä. Vasta tänään uskallan ottaa pieniä, lyhyitä venytyksiä. Jalkoja ei kannata repiä auki maratonin jälkeen, sillä lihaksissa saattaa suorituksen aikana tulla pieniä vaurioita, jotka parantuvat levolla, ei venyttelyllä. Tänä vuonna annoin ekaa kertaa lihaksille kylmägeeliä (Ice Power) heti maratonin jälkeen sekä vielä ennen nukkumaanmenoa samana iltana. Mulla oli eniten kipeät tämän maratonin jälkeen takareidet, etureidet, pakarat ja alaselkä. Laitoin geeliä kyllä myös pohkeille ja lonkankoukistajille. Uskon, että toi geeli on auttanut paljon tässä palautuksessa.

Mutta koska sitten voi palata treenin pariin? Keho voi tuntua palautuneelta jo muutamia päiviä suorituksen jälkeen, mutta pitää muistaa, että maraton on todella kuluttava suoritus, ja ei kannata aliarvioida palautumissuosituksia. Itse suosin ainakin sitä, että viikon totaalilepo (no jotain pientä kävelyä lähinnä hyöty- tai kehon avaamismielessä rauhallisesti voi tehdä) on paikallaan. Mä en ainakaan tunne omaa kehoani tässä asiassa niin hyvin, että alkaisin uhmaamaan ylikunnon uhalla sitä, ja pahimmassa tapauksessa saisin jonkun jälkitaudin tai loukkaantumisen. Myös seuraavat 1-2 viikkoa treenin osalta ovat kevyitä, eli pyöräilyä, kevyttä lenkkeilyä, kuntosalilla lähinnä ylävartalotreeniä, kevyitä jumppia, joogaa ja suunnistusta. Saatanpa jossain vaiheessa kaivaa myös rullaluistimet talvitelakalta esiin.



Tärkeintä on mielestäni nämä asiat
  • Riittävä lepo
  • Kevyttä kehonhuoltoa 1-3 vrk maratonin jälkeen
  • Paljon unta
  • Paljon ravitsevaa ruokaa!
  • Malttia!! Kyllä meillä on koko kesä aikaa treenata taas!

Tsemppiä kaikille maratonilta palautujille, ja antakaa itsellenne aikaa. Ja muutkin, muistattehan palautua rankempien liikuntasuoritusten jälkeen hyvin? Aina on hyvä suunnitella ne rankemmat liikunnat (oli se sitten joku juoksu, jumppamaratooni tai muu) siten, että valmistelulle ja palautumiselle jää kalenteriin tarpeeksi aikaa!

12 kommenttia:

  1. Mä olen kuullut sellaisen nyrkkisäännön, että palautuminen kestää suunnilleen yhtä monta päivää kuin oli juostuja maileja. Eli maran tapauksessa 26.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, saman olen kuullut minäkin :) Varmaan aika totta.. toki riippuu ihmisestäkin! :)

      Poista
    2. Olikohan toinen vielä viikkoja/juostujen kymppien määrä? En ole tästä nyt ihan varma kyllä? Omakohtaista kokemusta on, että intoa piisaa liikaa, eikä malta odottaa ja sitten käy huonosti :/ Piti kuitenkin jo edelliseen kommenttiin laittaa, että hyvän palautumisyhteenvedon kirjoitit! :)

      Poista
    3. Joo, voi olla! Aika samoille menee noi laskennat näköjään! Kyllä tässä kevyesti saa vielä jokusen viikon ottaa, douhh... xD Intoa todellakin olis! Sais tän räkiksenkin eka pois!

      ...ja kiiitos!

      Poista
  2. Onnea Hanna hienosta juoksusta !!! :)

    VastaaPoista
  3. Tää olikin mielenkiintoinen postaus - täällä pohditaan yhä, että lähtiskö maratonille tänä vuonna vai eikö lähtis.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli mielenkiintoinen! :) Ilman muuta maratonille, Satu! Toisaalta, jos tykkäät treenata enemmän viileämmällä, niin olisiko joku alkukesän tapahtuma ens vuonna tai sit joksu myöhäisen syksyn tapahtuma sulle parempi ? :)

      Poista
  4. Vitsit nyt mäkin katoin sen videon ja ei hitsi, me ollaan kävelty samaan aikaan hakemaan ne t-paidat ja mitalit yms. Vähän jännää olis voinut moikata. Ootko tulossa ens vuonna?

    Mun palautumiset on käynnisty. Pyöräilly töihin joka päivä (noin 6km) ja rappusten kävely alaspäin sattuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ollaan oltu niin lähellä!! Harmi, ettei sit nähty! Mä oon varmaan ollut niin naattikin siinä maalissa, etten oo ees tajunnut katsoa ympärilleni! :D

      Heh, joo, rappusten alaspäin kävely on ollut vaikeinta. Nyt alkaa mun jalat olla jo normaalihkot. Muista ottaa rennosti sen pyöräilyn kanssa! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)